One After 909

"Nino"
Trakehner, ori
s. 15.10.2009 (ikä)
musta
säkäkorkeus 168cm
ex-om. weem VRL-02470, om. Norpatar

hoitaja/tallityttö: etsii omaansa

Ko: IntI, Re: 150cm, Me: 140cm

Painotus KERJ (Kenttäratsastus)
Tavoite Laattikset








Sukutaulu

i: On The Line ii: Only Fooling iii: Once More
iie: Move Over
ie: Twice More iei: Wrong Location
iee: Tomorrow Again
e: Again Mine ei: Railman eii: Railway to Heaven
eie: Sudden Yesterday
ee: Again Yours eei: Hide Away
eee: Again And Again

Sukuselvitys

Isä On The Line kunnostautui esteratsastuksessa sen jälkeen, kun sen ura kouluratsastuksessa tyssäsi lyhyeen. On The Line on kantakirjattu ja kelpuutettu monen eri puoliverirodun jalostukseen. Se on komea, 170cm korkea musta trakehnerori.
Isänisä Only Fooling on tavanomaista kevytrakenteisempi kouluhevonen. Sillä on hyvät ja laajat liikkeet ja esiintyessään se on hyvin karismaattinen. Only Fooling on astunut vain muutamia tammoja, mutta ne harvat varsat ovat olleet hyvin laadukkaita. Oria kokeiltiin kasvattaa kenttäratsuksi sen ollessa nuori, mutta sen rohkeus ei riittänyt esteille.
Isänisänisä Once More kilpaili kenttäratsastuksessa lähinnä kansallisella tasolla, Itä-Euroopassa. Se on periyttänyt jälkeläisilleen hyvät liikkeensä, taituruutensa ja ketteryytensä.
Isänisänemä Move Over on esteratsu ja se on kilpaillut kansallisella tasolla. Kantakirjauksessa tamma sai tilaisuutensa parhaat pisteet ja se on periyttänyt varsoilleen hyvän ja helpon luonteensa lisäksi hyvän rakenteen.
Isänemä Twice More, ketterä kenttätamma, on vielä nuori, mutta kilpaillut tähän mennessä lupaavasti. On The Line on sen ensimmäinen jälkeläinen.
Isänemänisä Wrong Location on kilpaillut kenttäratsastuksessa kansainvälisillä radoilla. Sen menestys on ollut hyvää, mutta sillä on arvaamaton luonne, jonka takia sitä on käytetty melko vähän jalostuksessa.
Isänemänemä Tomorrow Again on pieni ja hyvin ketterä kenttätamma, joka on kilpaillut menestyen myös esteradoilla.

Emä Again Mine on kilpaillut aikoinaan kansallisella tasolla kenttäratsastuksessa. Se on kantakirjattu hyvin pistein ja sillä on viitisen jälkeläistä ympäri Eurooppaa. Luonteeltaan Again Mine on kiivas ja arvaamaton, mutta kilpailuissa se oli aina hyvin käsiteltävissä. Again Mine on musta, 164cm korkea trakehnertamma.
Emänisä Railman kilpaili lähinnä esteratsastuksessa, myös kansainvälisillä radoilla. Sillä oli kapasiteettia parempaankin ja kapasiteetin lisäksi se on periyttänyt paljon hyvää ulkonäköäänkin.
Emänisänisä Railway to Heaven kilpaili sekä kouluratsastuksessa, että kenttäradoilla, mutta se ei ole kovin erityinen tai menestynyt kummassakaan. Sen kilpaura kärsi paljon jalkavaivoista, jotka kuitenkaan eivät tiettävästi ole siirtyneet sen jälkeläisille.
Emänisänemä Sudden Yesterday menestyi esteratsastuksessa. Ruunikko trakehnertamma kantakirjattiin ja sillä on muutamia erittäin hyviä jälkeläisiä.
Emänemä Again Yours ei ole jättänyt jälkeensä montaakaan jälkeläistä, vaikka se menestyikin kenttäradoilla myös kansainvälisesti.
Emänemänisä Hide Away oli hyvin rohkea kenttäratsu. Sen vahvin laji oli kouluratsastus, missä se kilpaili myös kenttäkisojen ulkopuolella. Hide Away on kantakirjattu ja sillä on kymmenisen jälkeläistä.
Emänemänemä Again And Again kilpaili lähinnä kouluratsastuksessa ja oli omassa maassaan kansallisella tasolla tunnettu ja menestynyt. Again And Again oli hyvin nätti ja hyväluontoinen, aika pienikokoinen trakehnertamma.


Luonnekuvaus

Harvinaista kyllä, mutta ostin itselleni valmiin ja kokeneen kilpahevosen. Tai ei se nyt ihan valmis ole, mutta muutamia valmennuksia vaille ja yhdessä kilpakentille. En yleensä edes vilkaise myytävissä hevosissa yli 10 vuotiaisiin, mutta tein tämän ihanan orin kohdalla todella suuren poikkeuksen. Kohta 15 vuotiaan orin kanssa alkoi sujumaan yhteistyö, jo koeratsastuksesta alkaen. Kuitenkin pohdin melkokauan orin tulevaisuuttaa. Raahasin seuraavana päivänä myös perheeni miehet paikalle, eli isä Kaarlon, veli Aleksin ja poikaystävä Johanneksen, mukana oli myös Johanneksen sisko Iida, joka on tallilla yksi vaikuttavista hoitajista. Iida testaili Ninoa tallissa kuinka se käyttäytyi, eikä sanonut yhtäkään pahaa sanaa. Isä otti orin liinana ja lähti kokeilemaan mitä se sanoo ulkona eritilanteissa. Se meni kuljetusautoon nätisti. Kulki tammojen ohi suhteellisen rauhallisesti, väisti aina kun isä otti askeleen sen suuntaan. Johannes otti yhden kengän irti ja löi sen takaisin vanhoihin reikiin. "Hyvä se on kengittää, todella kevyt jalka pitää ylhäällä. Se pitäis muuten laittaa melkolailla heti uuteen kenkään. On aika kulunnut kenkä", hän totesi hymyillen. "Se itseasiassa kengitetään tänään kun meidän kengittäjä palaa lomalta", Weem ilmoitti. Kentällä minähän olin jo sillä ratsastanut koulua, mutta Aleksi nousi kyytiin ja testaili hetken. Sitten Weem toi toisen satulan ja kysin: "Kai te haluatte kokeilla sitä esteillä ja maastossakin". "Vois olla kyllä ihan kiva", totesin ja vedin kypärän päähän. Aleksi auttoi Weemiä vaihtamaan varusteet ja minä pidin Ninosta kiinni. Nousin kyytiin ja no jälleen ihastuin oriin. Otin muutaman laukkapätkän ja hyppäsin sitten pienen ristikon, jonka Weem nosti saman tien 100cm korkeudelle keskeltä. Nyt se vasta hyppää sen, se on hyvin verrytelty, jote ei tarvitse höylätä pikkuesteitä. Se vain kyllästyy niihin", hän totesi. nyt tunsin satulaan, kuinka laukka alkoi olla estehevosen laukkaa, kuinka se ponnisti takajaloillaan ja selkeästi liioitteli hyppyä. Otin okserin, joka oli 120cm ja nyt Ninon hyppykaari paljastui minulle. Se on lähestäydellinen, jos ei oteta huomioon pientä töksähdystä enen ponnistusta. "Se korjaa todella paljon isommilla esteillä pikkuaskeleilla etäisyyksiä, joten niitä kannattaa treenata", Weem kertoi. Hyppäsin sarjan ja muutaman 150cm esteen. Siirryimme sänkipellolle, josta lähti maastoesterata. Weem ja Aleksi sekä Johannes tulivat Weemin muilla hevosilla ja minä Ninolla. Johannes ja Aleksi tyytyivät katseluun, kun minä ja weem hyppäsimme vaikeitakin estetehtäviä. "Aleksi tää on vaan pakko ottaa mukaan. Aivan ihana hevonen mä tahdon tän. Sano isä tai äiti, että se on jo liian vanha", huudahdin vaikean vesiesteen jälkeen, jota itse hieman jännitin, mutta Nino tuki minua ja suoritti tehtävän ilman pienintäkään haparointia.



Kilpailukalenteri


Kalenterista löytyy vain sijoitukset. Täältä löytyy kaikki kilpailut.

PVM Paikka (kutsu) Muut tiedot Sijoitus
Esteratsastus
23.05.2011 Satulinna ERJ/150cm 1/30
25.05.2011 Satulinna ERJ/150cm 1/30
25.05.2011 Satulinna ERJ/150cm 3/30
26.05.2011 Satulinna ERJ/150cm 3/30
13.09.2011 KK Bailador ERJ/140cm 4/50
14.09.2011 KK Bailador ERJ/140cm 6/50
13.09.2011 KK Bailador ERJ/140cm 4/50
14.09.2011 KK Bailador ERJ/140cm 6/50
Kouluratsastus
15.10.2010 VT Dei KRJ/hA 1/50
17.10.2010 VT Dei KRJ/vB 2/50
18.10.2010 VT Dei KRJ/hA 3/50
21.09.2011 KK Bailador KRJ/IntI 3/47 -> 87.45%
Kenttäratsastus
- - - -
Muut
13.05.2010 Ferraro MEJ/110cm 1/37
14.05.2010 Ferraro MEJ/130cm 1/21
15.05.2010 Ferraro MEJ/120cm 1/23
23.05.2010 Bairon MEJ/110cm 1/34
24.05.2010 Bairon MEJ/120cm 3/22
25.05.2010 Bairon MEJ/130cm 3/17
30.06.2010 Wild Riders MEJ/120cm 3/16
30.12.2010 Bailador MEJ/130cm 2/29



Päiväkirja

01.09.2011 Rataestevalmennus Tierra Nino saapui paikalle rauhallisen näköisenä. Alkuverryttelyssä se jo näytti mistä se on tehty, näytti kuuntelevan hyvin ja työskenteli innokkaasti. Puomien kanssa hieman sekoili kun yritti hypätä niitä, mutta muuten oikein mallikasta. Laukassa ori on hieman epävarma ja vaihtaa sitä helposti ristilaukkaan. Tätä voi auttaa jos ratsastaja antaa hieman tahtia ja seuraa että kun laukka alkaa mennä sekaisin, näyttää mitä tehdä. Esteiden noustua Nino skarppasi vielä ja näytti nauttivat hyppäämisestä. Kannattaa pitää ori koottuna esteelle asti ja ohjata oikea ponnistuskohta. Nyt osa hyppyjen epämääräisyydestä on sitä ettei ori tiedä oikein mistä kohtaa sen tulisi hypätä ja sekoaa sen vuoksi. Kuitenkin pienen opastuksen jälkeen kumpikin näytti parantavan ja isokin rata meni helpon näköisesti läpi.

04.09.2011 Ratsutus Norpatar Nino tuo upea uusi otukseni. Tänään nousin Ninon selkään toiveikkaana. Herraa on käyty hieromassa ja venyttelemässä pari kertaa viikossa ja nyt on aikaa katsoa tuloksia. Laitoin orin yhdessä harjoittelijan kanssa kuntoon. Vaihdoin Ninolle oliivikuolaimet kolmipalan tilalle. Harkkari pyöritti pinteleitä Ninon joka jalkaan patjojen kera tietenkin. Otin kypäräni ja heitin satulan Ninon selkään. Tallimestari heitti ohimennen suitset orille. Hän oli selkeästi sitä mieltä, että liian kauan kestää. Lähdin kentälle. Kesä on vaihtumassa jo syksyyn ja ulkona on hieman viilentynyt. Aamukosteus on vielä maan pinnassa ja pellot usvan peitossa. Hevosia ei vielä ole ulkona, kuin jokunen karvaisempi poni. Aleksi ratsasti Eskolla koulukentällä. Meillä molemmilla oli tallitakit päällä, koska ei oikeasti ollut kovinkaan lämmin. Menisimme maneesiin, mutta siellä on ratsastuskielto pohjan kunnostuksen vuoksi. Se laitetaan kuntoon talvea ajatellen. Jos hirmu ilma tulisi, niin menisimme jonkun toisen tallin maneesille tai Areenalle ratsastamaan. Hevosilla ei vielä tarvita puoliloimia, mutta kuukauden päästä varmaan pitää jo ruveta käyttämään ratsastaessa ulkona puoliloimea. Alkukäyntien jälkeen otin Ninon raviin ja aloin ratsastaa paljon isoja ympyröitä sekä kahdeksikkoja, jotta herra vertyisi. Otin hieman laukkaverryttelyä pohjalle molempiin suuntiin tehden rennot laukan vaihdot ihan vain kevyessä istunnassa avoimessa muodossa. "Oho, tohon ei kaikki sun koulukaakiestakaan pystyisi", Alkesi naurahti. Hän tarkoitti, että hevoseni tahtovat räjäthtää laukanvaihdoissa tai ainankin mennä kootummassa muodossa. Otin muutaman eteen ratsastuksen ja lyhennyksen. Aloin ratsastamaan Ninoa hieman korkeampaan ja kootumpaan muotoon. Annoin orille paljon työtä ja tein laukassa sekä ravissa kokoavia harjoitteita ja treenasin Ninoa ahkerasti puolituntia, jonka jälkeen annoin sen huilata vähän aikaa käynnissä pitkinohjin. Otin ohjan ja jatkoin töitä keskiaskellajien parissa. Ninon lavat on selkeästi paremmin auki ja keskiaskellajit irtoavat komeasti. Keskiravi oli kerrassaan mahtavaa ja jopa valmentaja kehui sitä. Kehuin Ninoa ja siirryin kevyeenraviin. Minunhan täytyy ruveta kuntoilemaan, jotta pystyn istumaan Ninon ravissa, jos se tuosta vielä kehittyy. Tein loppu verryttelyn ja annoin Ninon venyä eteen alas. Siirryin käyntiin ja kävin kiertämässä varsalaitumen ja palasin tallille. Purin yhdessä harkkarin kanssa Ninon pois ja päästin sen laiduntamaan syksyiseen nurmihakaan.

12.09.2011 Kuntokohdilleen Maasto päivä, jolloin huollehdimme kenttähevosten kestävyydestä. Toisin sanoen laukkaamme ja ravaamme vaihtelevassa maastossa reippaasti ajatellen kenttäkilpailuiden maasto-osuuttaa, mutta emme hyppää yleensä esteitä. Maastoon lähtee jokseenkin erilaisia hevosia ja heille ratsastajat tietenkin omasta henkilökunnasta ja valmennettavista ratsastajista. Hevoset jotka osallistuvat reissulle ovat: Kasper, Kepa, Rasse, Bumba, Capri, Mymmeli, Minttu, Nino ja Ralli. Yhdeksän ratsun ryhmä lähti tallin pihasta reippaalla ravilla. Vaikka joukossa on ponejakin, niin meno on melko vauhdikasta jopa isoille. Hevosten ratsastajat ratsastivat kiemuroita ja taivutteli sekä väistelivät hevosia, jotta ne saivat paljon enemmän töitä ja matka olisi niillekin tehokas, kun taas ponit tulivat suorinta reittiä. Hiekkatielle päästyämme vaihdoimme askellajin laukkaan. Tiellä on niin mukava laukata, koska se on meidän yksityinen tie, niin siellä ei ole moottoriajoneuvoja, kuin harvoin ja nekin meidän omia. Kärjessä laukkasi Kasper ja Ralli, joilla on todella paljon menohaluja ja selkeästi heidän ratsastajilla oli todella paljon tekemistä, kun orit yrittivät lähteä kilpailemaan. Seuraavana tulivat Nino ja Rasse, joilla kummallakaan ei ollut liikoja paineita, vaan he laukkasivat todella nätisti. Kepa ja Minttu olivat hevospareista viimeisenä. Kepalla on hieman liikaa energiaa, koska on ex-laukkuri ja ensimmäisellä tämän kaltaisella lenkillä. Poneista seutaavat olivat Capri ja Mymmeli. Viimeisenä ja välillä ponitammojen kanssa rinnakkain laukkaili Bumba. Ensimmäinen laukkataival oli n. 3km, jonka jälkeen otimme raviin ja järjestäydyimme jonoon Kasperin perään. Lähdimme ravaamaan loivaan ylämäkeen metsäpolulla. Mäenpäältä käännyimme kohti rantaa. Rannalla otimme pienen leikkimielisen laukkakisan, missä innokkaimmat laukkasivat vedessä, jotta se hidastaisi jonkinverran ratsuja. Kisa oli melko tasavertainen ja lopussa kiritti Kepa ja Kasper, joilla on niin paljon juoksijan verta, että ei ollut ihme niiden syttyvän juoksuun. Rasse ja Capri ottivat myös toisistaan kisaaa oikein kunnolla ja neiti otti melko täpärän voiton keskenään. Otimme pareittain kisoija ja yhdessä parissa oli Capri ja Kepa. Kepa jäi tälle pikku ponipaketille jälkeen oikein kunnolla. Suurin syy oli, että Kepa pelästyi Caprin kavioista lentävää rantahiekkaa. Kahlailimme hetken rannassa, jonka jälkeen lähdimme ratsain kohti hiittimaastoja. Leveämmälle tielle päästyämme lähdimme laukkaamaan taas parijonossa ja laukkasimme n. 5km putkeen. Siirryimme raviin ja ravasimme metsäpolkua pitkin talleille vievälle tielle, jossa otimme viimeisen laukkapätkän. Kun tallit häämöttivät siirryimme raviin ja ravasimem tallille kävelytyskoneelle, johon laitoimme hevoset ja ponit tekemään loppuverryttelyä. Työtö hakivat niitä sielt vuorotellen ja purkivat varusteet pois.



Tekijänoikeudet

Ulkoasu © Tidamin Kopiointisivut
Kuva © KarvaHaamu
Tekstit © tallin oimaisuutta